Hyvää yötä !

Sunnuntai 19.2.2012 klo 1:25 - Arja

Hautajaiset

 

Osallistuin juuri netin kautta Whitney Houstonin hautajaisiin. Vähän jälkikäteen.

Tunnelma oli omassa sydämessä ihan kuin olisi itse ollut paikalla, ylistyksessäkin.

Ja kuitenkin oli niin surullista.

Ehkä hänen kuolemansa herätti monet kyselemään iankaikkisesta elämästä.

 

2012

Keskiviikko 4.1.2012 klo 21:06 - Arja

Hyvää uutta vuotta !

 

Onpa ihanaa, saa taas aloittaa kuin puhtaalta pöydältä taapertamaan tätä vuotta eteenpäin. Toivon, että teemme kaikki paljon oikeita valintoja tänä vuonna ja "vain" vähän vääriä, jotka kuitenkin koituisivat meille opetukseksi, loppujen lopuksi.

 

 

 

 

 

Jospa saisi tänä vuonna hauvelin kotiin, lenkkikaveriksi. 

 

 

Terveiset Thaimaasta

Lauantai 17.12.2011 klo 21:36 - Arja

Onpa tullut mieleeni,

että lopetan nämä kirjoittelut. Olen näköjään laiska kirjoittaja ja toisekseen ei ehkä ole uskallusta kirjoittaa asioista jotka kokee itselleen tärkeiksi. Kolmanneksi, en oikeastaan tiedä kenelle kirjoitan, tämä kolmas on varmaan tärkein syy.

Päiväkirjan tyyppistä kirjoitteluahan tämä on, kiva joskus katsoa taaksepäin elämäänsä. Harmi vaan, jos joutuu huomaamaan, että taantuu ja tylsistyy  enenevästi. No, eipä kait sitä itse huomaa : )

Luin tänään Hyvejohtajuudesta, että

"On hyödyllistä pysyä ajan tasalla, tietää missä virta kulkee, mutta sen mukana ei kannata ajelehtia. Ainoa tapa päästä haluamaansa päämäärään on soutaa itse, ei antaa virran viedä. Vain kuolleet kalat kulkevat virran mukana. Elävät kalat uivat virtaa vasten ja lepäävät seesteisissä poukamoissa."

Kannattaa siis katsoa tarkkaan minkä virran vietävissä on. On nimittäin myös virta, jossa on hyvä olla, Elävän Veden Virta.

Thaimaa

Olin kahden viikon reissulla, aluksi ja lopuksi Bangokissa ja välillä Hua Hinissä. Mitäpä jäi päällimmäisenä mieleeni: kullan väriset Buddha-patsaat, joita oli kaikkialla ja ihme ja kumma, ihmiset todella palvoivat niitä ?? Ainakin käytöksestä päätellen, niille vietiin aamuisin ruokaa eteen ja aina oli tuoreita kukkia lähettyvillä. Taksien edustat(tässä tapauksessa katto) olivat pyhitettyjä jollekin jumalalle ja niitä näkyi olevan myös kaivinkoneita myöten.

Tässä olemme matkalla lentokentältä hotellille. Liikenne oli vasemmanpuoleinen ja todella vilkas. Skootterit pujottelivat autovilinässä todella näppärästi. Hua Hinissä näimme niihin lastattuina neljäkin ihmistä kerrallaan. Lapsia ja koiria kuljetettiin yleisesti skoottereissa. 

Koiria oli muutenkin HH:ssä todella paljon. Vapaina ne juoksentelivat missä sattui. Ihmiset siivosivat kuitenkin niitten jätökset, koska emme sellaisiin törmänneet lomamme aikana. Kanoja ja tipuja oli pääkadun varrella vapaana, ne koirat kyllä jättivät rauhaan, kadunvarsikojujen lähettyvillä koirat etupäässä lepäilivät.

Hänen majesteettinsa kuningas Bhumibol Adulyadej viettää syntymäpäiväjuhlat kerran 12 vuodessa. Nyt sattuivat hänen neljännet juhlansa joulukuun 5:s päivä, jota kansa vietti vapaapäivän merkeissä useissa paikoissa, muutenkin päivä oli erityisen juhlallinen.

Juhlaa edeltävänä päivänä kuningas oli pyytänyt kaikkia uskontokuntia entisen kuninkaanpalatsin aukiolle rukoilemaan Thaimaan puolesta. Kristitytkin saivat olla ensimmäisen kerran mukana omassa ryhmässään. Olimme thaimaalaisen lähettiperheen mukana tapahtumassa, joten saimme hyvät istumapaikat.

 

 Tässä ylistystilaisuus.

Hua Hinissä kävimme katolisessa kirkossa, oli kyllä ihan myönteinen kokemus.

Ensin oli thai-kielinen jumalanpalvelus ja perään englanninkielinen, kirkkorakennus oli molemmilla kertaa lähes täynnä. Miellyttävä yllätys oli, kun Jeesus oli Herra sielläkin ja Maria jossain taustalla.

Thaimaalaisia sanotaan ystävällisiksi, ja niinhän he olivatkin helposti hymyileviä. Näkyi kuitenkin myös väsyneitä kasvoja, vailla toivoa olevia katseita.          

Isoja, pulleita turisteja itsevarmoina ja rahakkaina, toisaalta heitä palvelevia pieniä, siroja vanhempia thaimaalaisia. Nuoret paikkakuntalaiset ovat jo kasvaneet turismiin ja pärjäilevät kyllä hyvin, ainakin ulkoisesti.

 

Tässä maisemaa asuinpaikkamme lähettyviltä. Merivesi ja rannat olivat puhtaita. Kävimme usein meressä uimassa vaikka siellä oli jonkin verran meduusoja, pieni varovaisuus oli paikallaan, emmekä uineet kauas. Kaksi kuollutta näimme ajelehtineen rantaan lomamme aikana, rantaviivaa oli n. 8 km. Kävelimme rantoja viiden kilometrin matkan usein kaupunkiin tai takaisin. 

Oli mielenkiintoinen matka, näimme monenlaista. Parasta oli nähdä ystäviä ja heidän elämäänsä siellä.

Syysloman aikaan

Keskiviikko 19.10.2011 klo 20:12 - Arja

Kolme kirjaa

Minulla on osittain lukematta kolme kirjaa....toisaalta ne on osittain myös luettu.

Päivi Heikkilä: Herra antaa teille kaupungin (2011) Kirja kertoo esirukouksesta, ostin sen Patmos-tilaisuudesta Seinäjoelta. Toinen luvun alla oleva kirja on E Stanley Jones: Sana tuli lihaksi (1963) Tämän nappasin kesällä Kuortaneen kuhinoilta Kristillisten eläkeläisten kirjapöydältä muistaakseni euron hintaan. Oikein ravitsevaa hengellistä ruokaa.

Kolmannen kirjan sain lahjaksi pari viikkoa sitten, C.H.Macintosh: Laaksojen lilja (suomennettu ruotsinkielisestä teoksesta 1874) Kaksi henkilöä on pyytänyt tätä teosta lainalle kunhan saan sen ensin itse luetuksi. C.H.Macintosh on kirjoittanut myös upean kirjasarjan Viisi Mooseksen kirjaa. Olen lukenut ne kolme kertaa läpi ja ne ovat olleetkin meillä kolmisenkymmentä vuotta. Nyt ovat olleet muutaman vuoden lainalla nykyään eläkkeellä olevalla rovastilla. Haen ne takaisin kunhan alkaa taas kaivata Macintoshin isällistä ja syvällistä opetusta."Rakas lukijani...."

Kun joskus kuulostelee sisäistä maailmaansa kun on lukenut hyvää kirjaa ja toisaalta taas lukenut/katsonut uutisia: Kreikka-vakuudet sitä ja tätä ja tota yms. niin tulee kyllä tietoiseksi mikä on ihmisen sisimmälle hyväksi ja mikä ei. Ahdistusta aiheuttaa negatiiviset asiat, joissa on jollain lailla mukana ja kuitenkaa niille ei voi mitään. Ihan ei viitsi kuitenkaan silmiään sulkea siltä, mitä kohti ollaan menossa tässä ajassa. Olisiko suhde 1/9 hyvä ? Yksi uutisia (sisäisiä voimavaroja kuluttavia) ja yhdeksän hyvien kirjojen lukemista. Ne eheytävät, ravitsevat ja innostuttavat monenmoiseen mukavaan toimintaan.

ps. pääsisipä edes suhteeseen 3/7, niin sekin olisi aika hyvä, vai mitä ?

Miten se meni taas näin äkkiä

Torstai 25.8.2011 klo 22:04 - Arja

Kesä

Aika kuluu aivan uskomattoman nopeasti. Ikuisuushetkiä saa kokea harvoin, jolloin tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Yleensä hetkestä ei saa mitään otetta, se lipuu vain pois. En ole tätä päiväkirja-blogiakaan liiemmin ajatellut koko kesänä.

Kesän 2011 muistelot

Lapsukaisia ollut kylässä kolme viikkoa, ryhmiä muutamana viikonloppuna yksittäisten matkailijoiden lisäksi ja jonkin verran töitä kodin ulkopuolella. Piha- ja puutarhatöitä, lammasten hoitamista, siivousta ja ruoan laittoa. Matkat Jyväskylään, Helsinkiin ja Lahteen, siinä se.

No jaa, onhan sitä ystävienkin kanssa istuskeltu, joskus rannalla ja toisinaan puutarhassa, parannellen maailmaa. Ai niin, muisti alkaa palautua pätkittäin - se aumojen suojaaminen on ollut vihon viimeistä hikihommaa tänä helteisenä kesänä.

Sain viettää viime viikolla muutaman päivän Orisbergissä, mielenkiintoinen paikka, suosittelen.  http://www.orisberg.fi/

Tätä kaunista maisemaa katsellessa tuli mieleen Psalmin jae: Niin kuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa Sinua, Jumala. 

 

 

Kesästä vielä, tämäkin oli niitä tähtihetkiä, pitää

vauvelia sylissä. Lämpimät terveiset äitsykälle.     

 

Kesäyömietteitä

Maanantai 27.6.2011 klo 23:53 - Arja

Ei ole voimaa synnyttää

Luen parhaillaan Frank Mangsin, 3 Näkyä-kirjaa. Siinä kerrotaan mm. tilanteesta, jossa ihmiset ovat kiinostuneita hengellisistä asioista. Ovat tulleet laillaan "kohdun" suulle, mutta seurakunnalla (uskovilla) ei ole voimaa synnyttää, eli auttaa kyselevää kohtaamaan Jeesus henkilökohtaisena Vapahtajana.

Mangs mainitsee, että hengellisen herätyksen tärkein edellytys on elävä ja uutta luova ilmapiiri. Lämpö! Ilmapiiri! Uutta luova voima!  Hän jatkaa, että meidän ei kuitenkaan pidä odottaa, että kokonaisesta seurakunnasta tai kokonaisesta kirkkokunnasta tulee se elin, jota Herra voi käyttää viimeisessä synnytysvaiheessa.

Näinhän se näyttää menevän, http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/76792-martti-luther-k%C3%A4%C3%A4ntyisi-haudassaan

On jotenkin surullinen olo.  Kaikkien on loppuviimeksi tehtävä se sydämen valinta, mihin suuntaan alkaa kulkea, kirkossakin.

Maailman äänet peittää helposti Mestarin äänen, Hänen, joka on hiljainen ja nöyrä sydämeltä.

Lomakoirulimme juhannusyössä.

Ja kyllä me unelmoimmekin lampaita katsellessa.

Iloa,

naurua,

luottamusta,

lepoa,

vapautta....ja tietysti

kunnon luu.

 

 

Pörriääset heräälöö

Maanantai 16.5.2011 klo 21:04 - Ehtoosa emäntä

Tiedon louhinnan menetelmät S05

Kevät vieraamme

 

6-1  Suomi-Ruotsi

Suomen kansa on iloinnut eilisestä voitosta jääkiekon maailmanmestaruuskilpailussa....hallitusneuvottelut ovat kesken, vieläkin voi toivoa parasta -kaikesta huolimatta,...sadellut tänään, mikä on ilon aihe näin keväällä kun kylvökset on saatu maahan...ja tällainen maisema tänään tästä ikkunasta...

 

Huomenna laitamme  osan lampaista laitumelle. Voi sitä ilon päivää,  vanhat uuhetkin nuortuu hyppelemään.

Uusi, kaunis päivä

Torstai 5.5.2011 klo 8:46 - Arja

Tällaisena aamuna tuntee itsekin olevansa kuin pieni, hento taimi, joka varovaisesti avautuu auringon lämmittäväksi.

Lohduttavaa ja totuudellista luettavaa on

 http://www.hyvejohtajuus.fi/

Rehellisyys netissä

jossa mm.

 

"3. Täydellisyys on tylsää
Miksi rock-tähden omaelämäkerta on mielenkiintoisempaa luettavaa kuin liikevaihtoaan tasaisesti kasvattavan konsulttifirman vuosikertomus? Koska, rock-tähden elämään kuuluu ylämäkien lisäksi myös rankkoja pudotuksia. Kuinka moni suomalainen yritys kertoo avoimesti pahimmista karikoistaan?
Kun käyt lukemassa perinteistä suomalaista yritysblogia, huomaat pian, että lukisit mielummin vaikka puhelinluetteloa. Yritysblogit ovat keskimäärin niin siloiteltuja, että kirjoittajien nimien tilalle voitaisiin aivan hyvin vaihtaa Anonyymi. Markkinointiosastoilla ei ole vielä ymmärretty sitä tosiasiaa, että täydellisyys ei korreloi kiinnostavuuden kanssa.
Todellisuus on tarua ihmeellisempää
Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli herättää sinut ajattelemaan sekä oman itsesi että edustamasi yrityksen tai organisaation web-presenssiä uudella tavalla. Kun seuraavan kerran pääset vaikuttamaan viestintään, jolla haluat tavoittaa ihmisiä, mieti kerrotko asioista niin kuin ne ovat vai yritätkö vääristää todellisuutta idealistisella julistuksella.
Loppukaneetiksi sopii erinomaisesti perisuomalainen sananlasku: Rehellisyys maan perii."

eli, nämä Lomapihan sivut saavatkin olla rosoisia. Mikä helpotus.

 

Sormet syyhyy

Tiistai 26.4.2011 klo 23:22 - Arja

siks kun kevättää

Tänään sain siirretyksi tomaatin taimet kasvihuoneeseen. Ehdin myös suunnitella mitä kaikkea sitä vielä kylväisi tulevaksi kesäksi kasvamaan. Niin, tiedän kyllä kokemuksesta, että kesällä harmittaa se työmäärä mitä on taas tullut haalituksi.  Mutkun, mutkun...

Pääsiäisen aika oli mukava, saimme pitää ystäviämme yökylässä, kuunnella hyvää opetusta ja iloita yhteisestä uskostamme. Virvoittua ja rakentua ennen kesän kiireitä.

 

Palaan asiaan...

Torstai 31.3.2011 klo 23:35 - Arja

huomenissa.

 

Maaliskuun päällimmäiset.

Japani, Libya, eduskuntavaalit 2011 ja Timo Koiviston nettipäiväkirjasta ote 31.3.

Kristitty = mitä?

 

Jos tästä vedetään linja nyky- tai tulevaisuuden Suomeen, niin mitä sana "kristitty" tuo mieleen? Moniarvoisuuden, tekopyhyyden, Raamatun sanan vääristämisen, ulkokultaiset kirkolliset muotomenot jne. Ei kovin kannatettavia asioita raamattu-uskollisen uskovan kannalta katsottuna. Olen itse tähän asti halunnut tarkoituksellisesti viljellä "kristitty"-sanaa yrittäen aina muistaa määritellä sen oikein, mutta nykyisin alan kieltämättä tulla toisiin ajatuksiin.

Apostolien tekojen 11. luvussa kerrotaan, miten Antiokiassa, nykyisen Turkin kaakkoisosissa, alettiin Jeesuksen opetuslapsia ensimmäisenä kutsua kristityiksi. Nyt ympyrä näyttää sulkeutuneen ja ehkä on hyvä palata takaisin alkuperäisen "opetuslapsi"-sanan käyttöön. Opetuslapsi kun ei välttämättä elä niin kuin länsimainen kristitty tekee, vaan seuraa Jeesusta. Kyse on elämäntavasta - alkukristityt olivat "sen tien vaeltajia" - ja kyse on arvoista, jotka nousevat Raamatusta.

Kutsumus

Maanantai 21.2.2011 klo 11:40 - Arja

Aristoteleen sanotaan sanoneen, että kutsumuksesi on siellä, missä taitosi ja intohimosi kohtaavat maailman tarpeet.

Mitä haluasit tehdä työksesi jos rahasta ja toimeentulosta ei tarvitsisi välittää ? Se on yksi vinkki miettiä kutsumustaan.

Jokaisella on oma kutsumuksensa, sanoi eräs viisas. Ja nyt kirjoittaja lähtee tämän päivän kutsumustaan toteuttamaan.

Epävarmuus

Sunnuntai 20.2.2011 klo 21:30 - Arja

Innostus

Olen samaa mieltä, mitä monen huulilta kuuluu näinä päivinä "Elämme mielenkiintoisia aikoja." Vanhat kulissit ja sisällöt ropisevat joka puolella alas. Se askarruttaa, kuinka paljon siinä samassa menee arvokasta historian romukoppaan. Myöskin se arveluttaa, mitä on muotoutumassa tilalle.

Itselläni on tietyt perusarvot, joihin nojaan koko ihmisyyden painollani ja en niistä luovu. Ulkonaisia rakenteita on kuitenkin hyvä ravistella. Esimerkiksi politiikassa, jos huomaa nykyinen johdon epäonnistumisen, (tai sanotaanko päinvastoin, onnistumisen varsin hyvin oman etunsa eteenpäin viemisessä ja Suomen tyrkkäämisessä toisten syliin) voi mielestäni huoletta vaihtaa toisiin päättäjiin. Kai nyt vielä on sellaisiakin KANSANedustajaehdokkaita olemassa, jotka aidosti ajattelevat kansan parasta. No, se siitä.

Maailmalla vasta kuohuukin. Kolmas maailmansota ? NWO:n esiinmarssi ? Yksi maailmanvaluutta, siru ? Mitä on tapahtumassa verhojen takana ? Se kai ihmisiä huolettaa, kun on vahva tunne jonkun muuttumisesta nopeasti ja lopullisesti. Ja ihmisyys unohtuu, aito välittäminen. Tai on ainakin jäämässä marginaaliin.

Se kuitenkin on varmaa, että rakkaus ei koskaan kuole. Kaikki, mitä on hyvää ja aitoa tässä elämässä, ei koskaan häviä. Hyvyys vaan kirkastuu paineessa kuten timanttikin, joka paineessa ja kuumuudessa syntyy.

 

Se, mikä saa aikaan innostusta, on tieto siitä, että paineen ja kuumuuden läpikäyneet ihmiset ovat myös valmiita nousemaan esiin puolustamaan todellista hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta.

He, jotka ovat valmiita kulkemaan rinnalla ja tukemaan alaspainettuja. Ihmistimanteilla on tilaus näinä aikoina. Tervetuloa.  

Huh, huh

Keskiviikko 9.2.2011 klo 9:48 - Arja

Pitkästä aikaa, yön tunteina, pari yötä sitten - tunsin oikein negatiivisia tunteita itsessäni itseäni kohtaan. Onneksi sitä kesti vain tunnin tai pari, kunnes nukahdin. Mietiskelin siinä valvoessa myös, että sitäkö on masennus, kun kokemani tunteet vain jatkuisivat ja jatkuisivat ?

Tarpeettomuuden, epäonnistumisen, huonouden tunne pyörivät mielessä ja ne saivat aikaiseksi olon, että olisi voinut melkein vetää itsensä vessn pöntöstä alas. Onkohan siinä kysymys itsesäälistä vai onko kysymyksessä jonkinlainen "hyökkäys" ajatusmaailmaa kohtaan ? Jos nimittäin otamme sellaisen kannan maailmastamme, että täällä on hyvyyden voima ja pahuuden voima, jotka kamppailevat mielissämme.

Olen lukenut kuvauksia keskitysleireistä, joissa olot ovat olleet kaameat. Ihmiset ovat kuitenkin kestäneet niin kauan kuin on ollut toivoa, mutta keneltä toivo on hävinnyt, on elämäkin sammunut. Nykyisen hyvinvoinnin aikanakin tarvitaan toivon lähettiläitä keskuuteemme. Oletko sinä sellainen ?

Rauhallisuus ja luottamus on teidän voimanne, sanoo viisaus. Niinpä silloin, kun on menossa synkkä vaihe sisimmässä, on hyvä kuitenkin tehdä (jos pystyy) jokapäiväisiä askareita ja odottaa, "että päivä alkaa paistaa risukasaankin" kuten eräs työkaverini vuosia sitten Kuopiossa sanoi. 

                                                                                                         

Kamerani temppuilee, tulee raita ylös.

Leppoisanpia asioita talvipäivän ratoksi; tässä linnut syömäpuuhissa. Varpusia on eniten, keltatulkkuja, närhejä...peltopyyt myös vierailevat piha-alueella.

Näköjään on niin tässä ihmiselossa, kun tulee ikää lisää, alkaa iloita pienistä asioista. Tulee herkempi elämälle. Sehän on hienoa se.  

 

Satu varkaudesta

Lauantai 1.1.2011 klo 17:28 - Atte ja Tiia

Atte ja Tiia menivät ampumaan Röllin ja Köllin kanssa ilotulituksia...

...kaksi perhosta yhtä aikaa, niistä toinen lähti ajamaan Attea ja Tiia takaa. Ne seurasivat mökille asti ja siitä vielä vähän matkaa järvelle. Sitten kun Atte ja Tiia tulivat takaisin, niin ilotulitteet olivat poissa.

Rölli ja Köllikin myös olivat poissa. Atte ja Tiia ihmettelivät mitä on oikein tapahtunut. He mietiskelivät vähän aikaa, he päättivät jättää sen sikseen ja menivät katsomaan lampaita. Sielläkin oli tapahtunut outoja asioita, pikku karitsat olivat poissa ja heinäkin oli ihan loppu. Atte ja Tiia menivät katsomaan taloon, siellä oli kaikki tavarat poissa. Tiia sanoi, että mitä ihmettä on tapahtunut, Atte tuumi hetken ja arveli, että täällä oli käynyt varas. He menivät katsomaan ulos, siellä oli isoja renkaan jälkiä. He menivät katsomaan traktoria, sekin oli poissa. Tiia arveli, että joku oli ajanut traktorin pois ja vienyt ilotulitukset kanssa, vienyt Röllin ja Köllin ja pikku karitsat ja sisällä olevat tavarat.

He menivät kertomaan naapureille ja sieltä soitettiin 112:n. Sitten poliisi tuli pihalle koiransa kanssa. Koiran nimi oli Rekku ja se oli saksanpaimenkoira. Poliisi tutki talon ja renkaanjäljet ja ilotulitusvarkauspaikan. Tiia sanoi, että karitsatkin varastettiin ja sisällä olevat tavarat ja traktori.

Poliisi tuumi hetken," taas se varas, me päästettiin se äsken karkuun" Sitten poliisi seurasi koiran kanssa renkaan jälkiä. Poliisi löysi varkaan ja pidätti hänet ja kaikki olivat iloisia paitsi varas.

Sen pituinen se. 

Atte 9 v. ja Tiia 8 v.

 

Kesämuisto

Mentiin autolla Poverparkiin. Siellä ekaksi ostetiin rannekkeet, sitten me (Olli ja Sasa) menimme ekaksi karuselliin, sitten mustekalaan. Sen jälkeen Olli meni nousevaan karuselliin joka nousi ainakin 50 metriä korkealle ja Sasa meni ilmalla täytettyyn liukumäkeen.

Jätskit välillä ja sitten löysimme uuden paikan, valopyssykummitusjunan ja hassun vessaukon, joka sanoi jotain ja sylki vettä päälle.

Lopuksi koko konkka ronkka kävi maailmanpyörässä.

Kesämuisto kakkonen

Arja, Sasa ja Olli kävivät mökillä uimassa. Sitten Sasa meni ennen Ollia sukeltamaan. Uimisen jälkeen Olli tuli kipeäksi, Olli parani nopeasti. Kävimme saunassa ja Olli otti vähän löylyä.

 

 

Raketit paukkuu

Perjantai 31.12.2010 klo 23:45 - Arja

Lähestymme vuotta 2011,

toivottavasti tämä vuosi sujuu hyvin meiltä kaikilta. Mitä se sitten itsekullekin merkitsee.

Itse toivoisin saavani liittyä tehtävään, projektiin, jossa voisin olla pieni osanen  omalla paikallani, johon olisin saanut koulutuksen ja elämänkokemuksen. Samaa toivon kaikille lähimmäisilleni - että löytäisivät oman kutsumuksensa, jotka eivät vielä koe siinä olevansa.

Vuoden vaihtuessa tulee katsotuksi myös taaksepäin, mitä mennyt vuosi on opettanut, mitä on kokenut ja mitä yleensä muistaa koko vuodesta. Ympäristössä, tässä meidän pihakunnassa on ainakin syntynyt uusi vauva ja uusi perhe muutti rakentamaansa taloon lähettyville. - Tarvinneeko sitä paljon enempää vuodesta muistaakaan ? 

Olen kokenut hienon asian kohdallani, nimittäin vastoinkäymisissä kasvaa luottamukseni siihen, että asiat järjestyy. Sepä meitä erään ystävän kanssa naurattikin, mitä enemmän tie peittyy hämärään, sitä enemmän luottamus kasvaa. Me olemmekin Jumalan kämmenellä. 

 

 Pörriääne                                        

 

 

lennähti joulukuussa häiritsemään iltakutomisiani. Mun täytyi luovuttaa paikkani ja siirtyä takavasemmalle. Kuitenkin kiva viesti kesästä. Aamulla ei enää näkynyt missään. 

heh, pienestä mietekirjasta...

...aitoa onnea on se, kun vaimo näkee miehensä entisellä tyttöystävällä kaksoisleuan.

(miten sitten suu pannaan, jos peilistä näkyy samaa, ?! )

Niin, menneestä vuodesta piti vielä sanomani. On ollut hyvä vuosi. Olen kiitollinen. Kiitos kaikille joiden kanssa olen saanut elää vuoden 2010 ja kaikille joita olen saanut kohdata. 

 Hyvää yötä. On vuosi 2011.

 

Jotain lainattua

Vuodenvaihteen suomalaislehdet listasivat kuluneen vuoden merkittävimpiä uutistapahtumia. Melkoinen saldo: Haitin maanjäristys, terrori-isku Moskovan metrossa, Islannin tuhkapilvi, Yhdysvaltojen historian pahin öljyonnettomuus Meksikonlahdella, Kreikan kuralla ollut talous ja euroalueen kriisi, helteinen kesä ja Venäjän metsäpalot, Kirgisian väkivaltaisuudet tuhansine pakolaisineen, Ruotsin prinsessa Victorian häät, 33 loukkuun jääneen chileläisen kaivosmiehen pelastuminen, Koreoiden rajalla ajauduttiin lähes kolmanteen maailmansotaan, WikiLeaks, Karmel-vuoren metsäpalo Israelissa, Terrori-isku Tukholmassa.

Tervyysiä Israelista

Tiistai 30.11.2010 klo 10:59 - Arja

 

Tämä tipu oli tulla auton ikkunasta sisään (just ehdin veivata ikkunan kiinni) ollessamme safariajelulla HaiBarissa

Shalom !

Meillä oli ihana tilaisuus lomailla Eilatissa tässä kuussa.

Onpa vaan jotenkin sellainen maa tuo Israel, että saa lämpimiä tunteita aikaiseksi tuolla sisimmässä...lämpöä riitti kyllä ulkoiseenkin olemukseen. Lämpötila oli päivisin lähes 30 C, auringon paistaessa pilvettömätä taivaalta. Lämpö oli miellyttävän kuivaa erämaan läheisyydestä johtuen.

Kuolleella merellä kävimme kelluskelemassa ja samantien piipahdimme Jerusalemissa, vuokrasimme auton Eilatissa, joten saimme liikuskella oman tahdin mukaan. Paljon oli nähtävää ja koettavaa, myös leppoisaa yhdessäoloa läheisten kanssa.  Paitsi, erimielisyyttä kulkureiteistä, joskin paras reitti löytyi.

Todella mielenkiintoinen ja kiehtova kaupunki, jossa ehdimme olla vain muutaman tunnin. 

 

 http://www.goisrael.com/Tourism_Fin/Destinations/Jerusalem/Jerusalem.htm?target=search

 

Sukeltelijoille ja delfiineille nätti paikka Eilatin lähettyvillä.

 

 

 

 

Opettavainen vuosi

Sunnuntai 3.10.2010 klo 23:18 - Arja

Onneksi olkoon

itselle, kaikki ei ole mennyt niin kuin olin suunnitellut.

Vähän taustaa ensin. Olin muutaman viime vuoden yksityisessä pienkodissa hoitajana, siellä oli hyvä työskennellä ja työkaverit olivat mukavia. Tunsin kuitenkin halua työskennellä kotona, koska asustelemme mieheni kanssa kaksistaan kohtuullisen tilavaa maatilan päärakennusta. Aikaisemmin kotimme on jakanut viisi lasta, mummo ja pappa.

Meillä on tokikin aamiaismajoitusta tarvitseville, palvelua oli aikaisemmin vaikea sovittaa yhteen hoitotyön kanssa, nyt onnistuu paremmin. Kuitenkin se, mikä on lähinnä sydäntä, on tukea nuoria äitejä, että he pääsisivät hyvin elämän alkuun. Ja lapsia.

Niinpä niin, mitä sitten teinkään syksyllä 2009 ? Marssin uusyrityskeskukseen kertomaan mitä on sydämellä, hain starttirahaa ja siitä vaan yritystä perustamaan. Olin aikaisemmin soittanut AVIIN (aluehallintovirastoon) ja kysynyt onko se luvan- vai ilmoituksenvaraista toimintaa mitä olin suunnitellut. Ilmoituksenvaraista, vastattiin. Kuitenkin sitten kevättalvella papereita kerätessäni en saanut lukuisista soitoista/sähköposteista huolimatta varmuutta mikä on tilanteeni viranomaisten näkökulmasta. Kunnes vihdoin kesällä kolme virkailijaa AVISTA ja yksi Kuortaneelta tulivat tutustumaan tiloihimme. Silloin sain kuulla, että mahdollista toimintaa varten minun pitäisi palkata "pomo" joka työskentelisi min. 30h/viikko meillä. (oma koulutukseni ei riittäisi)

No, siihenhän se tyssäsi, emme tästä mitään laitosta halua. Haluamme, että tämä on koti, avara koti, jossa on tilaa erilaisille ihmisille.

Hyvää asiassa oli se, kun viranomaiset antoivat ymmärtää että matkailun puitteissa voimme tehdä tämäntyyppistä työtä ja myös vapaaehtoistyötä, se on ihan suotavaa.

Minkä siemenen tulin kuitenkin istuttaneeksi, joka on tullut taimelle ? Kuortaneelle avattiin syksyllä yksityinen terapia- ja perhekuntoutuskeskus Kotoraitti. Siinä on yksi osa-alue jota aloin viedä eteenpäin, Kotokehto. On hienoa, että Kuortaneelle saatiin tällainen toiminta. Toivon onnea ja menestystä koko sydämestäni Palvelukeskukselle ja heidän asiakkailleen.

Me Lomapihassa saamme siis olla aika vapaasti vapain käsin, ottaa eteen avautuvat tilanteet ja ihmiset ilman ennakkoehtoja vastaan.

ps.

Olimme tätä kaveria ulkoiluttamassa metsässä tänään, keräsimme samalla pari ämpärillistä puolukoita.

 

Olla vai omistaa

Torstai 30.9.2010 klo 22:45 - minä vaan, itte

Olen lukenut niin paljon, että olen sanaton.

Tämä nykyinen elämäntapa länsimaissa kannustaa ihmistä omistamaan: keräämään tietoa, omaisuutta, vaikutusvaltaa, arvostusta yms. Kaikki haluamme pärjätä elämässä ja tässä on jotain näkyvää, mistä meitä voidaan pisteyttää ja mistä itseämme arvioimme toisiin nähden.

Sisimmässä voi olla joskus hätä." Tämä on minun ainutkertainen elämäni, voiko muut omilla odotuksillaan ohjelmoida minut käyttäytymään tietyllä tavalla ja haluamaan tiettyjä asioita, vai voinko  hypätä omanmakuiseen elämään, ihan omana itsenäni." 

Mietintää ja haaveilua 

Millaista olisi elää huoletonta elämää? Voiko se olla mahdollista. Vaikeuksia on kaikilla, mutta voiko vaikeidenkin elämäntilanteiden läpi elää huolestumatta ?

Jospa ei kiinnittyisi mihinkään näkyvään, olisi kuin vakaa kallio ja katseli tyynesti kun elämänvirta lipuu ohitse. Vai olisiko kuin lastu elämänvirran vietävänä, joskus lepäilisi suvannossa ja taas virta tempaisisi matkaan. Joskus vauhti olisi kovaa, olisi pyörteitä ja koskia, virta siemaisisi uppoluksiin ja taas pinnalle - lopulta aina pinnalle - ja saisi huomata, että elämä kantaa kaikesta huolimatta.

Itse taidan opetella olemaan lastu, lastu elämän virrassa. Täytyy olla valmis luopumaan, valmis törmäämään kiviin, valmis virran varrella olevien risujen raapimiseen, valmis suvannon aaltojen hiljaiseen keinuttamiseen, valmis auringon suloiseen lämpöön.

Minun lastu- elämässähän on elämän maku. Kiitos siitä, elämästä.

 

 

 

Yökyöpeli liikkeellä

Perjantai 10.9.2010 klo 1:05

Voihan nenä. Unohdin äsken tallentaa ja niin ne hienot ajatusrakennelmat häipyi sinne jonnekin. Kävi vanhanaikaisesti; myös tässä, kun keskellä yötä naputtelen koneella. Uniaika vaan ehti mennä ohi, pari tuntia kävin sängyssä pyöriskelemässä, mutta sitten päätin, että paremminkin voi aikansa käyttää.

Haastattelin tässä yhtenä aamuna tämän talon ympäristöasiantuntijaa. Tiedän nyt, että langat, joissa pääskyset istuskeli olivat puhelinlanka ja sähkölanka. Sähköjohto on jossain vaiheessa vedetty maan alle ja tulee sitä kautta rakennuksiin.

Kerron salaisuuden, avomaankurkku on kateellinen kurpitsalle ja yrittää matkia kurpitsaa. Joka ei usko,voin näyttää todisteen. Hetkinen.

Kurkut, jotka kasvoivat lähellä kurpitsaa, ovat aivan kuin eri laatua kuin kauempana kasvaneet, sileänpipintaisiakin. Voisiko mehiläisillä olla asian kanssa jotain tekemistä ? Jää toistaiseksi hämärän peittoon. Kurkkusato tuli ensikertalaiselle kohtalainen ja kurpitsasalaattiakin sain muutaman tölkillisen. Makua en ole vielä testannut kuin tekovaiheessa.

Saimme pitää vieraana pastoripariskuntaa itänaapurista. He olivat konserttikiertueella Suomessa. Meillä oli myös tilaisuus nauttia heidän musiikistaan. Minikonsertti yksityisesti.

Joskus on ihan häkeltynyt kun ihmiset ovat niin ystävällisiä ja huomaavaisia. Toiset ihmiset ovat kyllä peileinä itselle ja omalle käyttäytymiselle. Tuli tässäkin tapauksessa mieleen, osaakohan olla samoin huomaavainen toisia kohtaan - koskaan. 

No niin, pitemmittä puheitta. ky nait, sov kot, hi hi.

Ihanaa

Keskiviikko 18.8.2010 klo 23:37 - Minä itte

Kevyt olo. Ei johdu paastosta eikä mistään dieetistä, vaan tunteesta, että työt on ajan tasalla, rästityöt ei paina. On tehnyt sen mitä on kuulunutkin tehdä. Siinä se.

Tänään ajattelin, että lapsi minussa jaksaa aina vaan, uudestaan ja uudestaan ihastella elämää, elämän ihmettä.

 

Sain keväällä lahjaksi hunajamelonin, tuikkasin siitä siemenen kukkapurkkiin multaan. Nyt kasvihuoneen pääty on melonista täynnä ja hedelmiä kehittyy.  

Piti napata päivän kuva piiteistäkin, kun sattuivat sopivasti reitin varrelle. Elämän ihanaa ihmettä lampaissakin...ja  pääskysissä, kun ne aamuisin istuskelevat puhelinlangoilla ?* kahdessa rivissä kuin helminauha. 

Kohdun hedelmä 

Muutama päivä sitten joku blogisti kysyi: Mistä hinnasta myisit lapsesi ? Eräs mies kirjoitti voivansa  vastata kaikkien puolesta, että kaikki on myytävänä jos vain hinnasta sovitaan. Oliko brovo, en tiedä, mutta ehkä on ihmisiä joille raha on jotain muuta mitä se todella on -

http://fi.wikipedia.org/wiki/Raha

Äiti minussa vastasi,- jos näkisin lapseni olevan kuolemanvaarassa, niin oman elämäni kustannuksella syöksyisin pelastamaan hänet.

Katselin myöhemmin luontoa liikkuessani siellä. Herne, joka oli muuten nääntynyt veden puutteeseen, palko oli kuitenkin vielä  vihreä  eikä yhtään nahistunut.  Viinimarjapensaan oksa, joka oli ihan kuivettunut, siinä oli vielä kuitenkin hyviä meheviä marjoja. Niillä on luonnostaan sisäänrakennettu kaava, hedelmään siirretään viimeinenkin elinvoima. Minusta on ihan luonnostaan myös niin, että vanhemmat auttavat lapsiaan tarvittaessa, vaikka joutuisivat uhrautumaankin joissakin asioissa. Hyväksikäyttöjutut on taas asia  erikseen eikä niistä tässä sen enenpää.

Tässä näitä Elämän

puolesta kasveja.

Urheat viinimarja-

pensas ja herne. 

 

Olikohan se Kaks Plussasta kun luin viime viikolla ihka uuden äidin  haastattelun. Hän kertoi kuinka yllättynyt hän oli ollut kun sieltä (masusta) oli tullut elävä IHMINEN. Joopa joo, muistetaan vielä : )   

* Täytyykin ottaa selvää mitä noi langat on. Kysäisen perheen päältä kun hän hallitsee nämä ympäristöasiat.