On jossakin, onnemme armahin, sen uskothan, kohtaamme uudelleen

Mistähän johtuu, että tuo laulu tupsahtaa tietoisuuteen aina silloin tällöin, vaikka kappaletta en oo kuullut vuosikymmeniin. Sillä kai lohduttaa itseään, että ei rakkaistaan tarvitse luopua oikeastaan koskaan.

Mitäpä kuuluu meidän arkeemme ? No, istutukset ja kylvöt on tehtynä. Ruohoa ei ole vielä leikattu kunnolla (sutaistuna ainoastaan) Lampaat osittain ulkona ja lampola vielä tyhjentämättä ja siivoamatta.

Uinut olen jo muutaman kerran kun oli hyviä kannustajia paikkeilla.. Tulvavesi oli kyllä korkealla keväällä, mutta ihmeen äkkiä se laski.

Menen kesäksi tilan ulkopuolelle töihin (neljänä päivää viikossa) Sen kunniaksi ostin tänään kaupasta ihka uudet työvaatteet. Viime kesänä oli monenmoisia juhlia, tälle kesälle ei mitään tiedossa joten juhlin sitten töitä uusilla vaatteilla.

Luin äsken Michael Howardin kuukausikirjeen netistä.. Aika vakavaa tekstiä. Kyllähän jokainen joka uutisia ja maailman tapahtumia seuraa, on huomannut että jotain on tapahtumassa joka tulee koskettamaan monia.. Ainahan sitä kuitenkin toivoo, että saisimme viettää rauhallista elämää pienine iloineen ja suruineen.

Laitan jutun tähän. Jos joku lukee sen voi kommentoida mulle Ota yhteyttä -kautta

http://www.huutavanääni.fi/2013-05uutiskirje.pdf